Jatkamme Prosessiteollisuuden uratarinat -juttusarjaa haastattelemalla kahta kolmannen vuoden opiskelijaa, Annia ja Emmaa. He jakavat meille kokemuksiaan prosessiteollisuuden opinnoista sekä työharjoittelusta UPM:llä.
Anni ja Emma, 19 vuotta, suorittavat Imatralla Saimaan ammattiopisto Sampossa prosessiteollisuuden perustutkintoa. He ovat myös kotoisin Imatralta ja tulivat kumpikin Sampoon suoraan 9. luokalta.
Miksi tulitte opiskelemaan juuri prosessiteollisuutta?
”Täällä pääsee parantamaan ongelmanratkaisutaitoja ja työskentelemään tiimissä”, Anni vastaa.
Prosessinhoitaja nimensä mukaisesti ”hoitaa” teollisuuden tuotantoprosesseja, mikä tarkoittaa käytännössä tuotannon ohjaamista ja valvomista. Siinä hyödyksi ovat muun muassa huolellisuus ja looginen ajattelu sekä Annin mainitsemat ongelmanratkaisutaidot. Eihän aina kaikki kuitenkaan suju niin kuin elokuvissa. Mahdollisia ongelmia ennaltaehkäistään, mutta myös ratkaistaan täsmällisellä ja tarkoituksenmukaisella toiminnalla.
”Täällä pääsee myös näkemään oman kädenjäljen”, Emma jatkaa, ”ja alalla on hyvät jatko-opiskelumahdollisuudetkin, jos haluaa vielä kouluttautua pidemmälle.”
Prosessialan ammattilainen voi vahvistaa osaamistaan monia reittejä pitkin. Yksi vaihtoehto on esimerkiksi prosessiteollisuuden ammattitutkinto[SP1] , joka Sampossa suoritetaan monimuotoisesti oppisopimuskoulutuksena. Lisäksi ammatillisen perustutkinnon suorittaminen avaa ovet ammattikorkeakouluun ja yliopistoon, missä on mahdollista jatkokouluttautua vaikkapa prosessitekniikan insinööriksi (AMK) tai kemiantekniikan diplomi-insinööriksi (yliopisto). Korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen on mahdollista työllistyä muun muassa erilaisiin prosessiteollisuuden suunnittelu- ja kehitystehtäviin.
Koulun penkiltä tehtaalle työharjoitteluun
Anni ja Emma ovat tällä hetkellä työssäoppimisjaksolla UPM:llä Kaukaan sellutehtaalla Lappeenrannassa. Tehtaalla valmistetaan havupuusellua, jota käytetään paperin ja kartongin raaka-aineena esimerkiksi suklaalevyjen ja maitopurkkien kääreissä.
Kun opinnoissa on edetty riittävän pitkälle ja mennään työharjoitteluun, pitää teoriassa opittu tieto muuttaa käytännön osaamiseksi. Ensimmäisen 8 viikkoa kestävän työharjoittelunsa kaksikko suoritti viime syksynä, ja nyt osaamista vahvistetaan entisestään ennen ammattiin valmistumista.
Kummankin mielestä Samposta on saanut hyvän pohjan työskentelyyn.
”Esimerkiksi kun koulussa on tehty erilaisia kunnossapitohommia, siitä kokemuksesta on ollut hyötyä myös täällä”, Anni kertoo.
Kaksikon työpäiviin kuuluu muun muassa kenttäkierroksia, joiden aikana pidetään esimerkiksi huolta laitteiden sujuvasta toiminnasta, tarkistetaan, ettei missään esiinny vuotoja ja tehdään näytteenottoja. Annin työpiste sijaitsee tehtaan kuitulinjalla, kun taas Emman talteenottolinjalla, mikä tekee heidän työtehtävistään myös hieman erilaisia.
”Kuitulinjalla valmistetaan puusta sellua, ja sen jälkeen se on valmis menemään kuivauskoneelle. Sit siitä tehään sellupaaleja, mitä myydään UPM:n asiakkaille”, Anni kuvailee.
”Talteenottolinjalla puolestaan otetaan sellun keitossa käytetyt kemikaalit talteen, ja niistä tehään uusia kemikaaleja”, Emma kertoo.
Kaukaan tehtaalla tehdään kolmivuorotyötä, jossa jokainen vuoro kestää 8 tuntia. Esimerkiksi aamuvuorolaiset tulevat töihin klo 6 ja pääsevät kotiin klo 14. Vaihtelevassa työrytmissä on pitänyt tottua työskentelemään joustavasti oikeastaan mihin aikaan tahansa – aamuyöstä iltamyöhään.
Kun kysyimme, mitkä työvuoroista ovat tuntuneet rankimmilta, vastaus tuli kuin yhdestä suusta: aamut! Vaikka välitön vastaus vähän Annia ja Emmaa naurattaakin, on aivan selvää, että aikaiset herätykset, työpäivän hommat ja ajomatka Imatralta Lappeenrantaan ja takaisin verottavat väistämättä jaksamista. Töiden rasitukseen kuitenkin tottuu, eikä työmatkakaan ole kaksikon mielestä tuntunut liian pitkältä. Joskus kotiinpäin ajaessa vähän väsyttää, mutta se on ihan normaalia. Onhan silloin takana jo kokonainen työpäivä.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Anni ja Emma kuvailevat prosessiteollisuutta sellaisena alana, joka tuntuu omalta. Kiinnostus sitä kohtaan ei ole kaikonnut, vaan pikemminkin päinvastoin. Esimerkiksi työssäoppimisjaksojen myötä omaan uravalintaan on tullut lisää varmuutta, mikä todistaa, että kaksikko on oikeassa paikassa.
Tulevaisuuden suunnitelmat valmistumisen jälkeen ovat myös osittain selvät. Molemmat aikovat lähteä ensi talvena armeijaan, mutta sen jälkeen suunta on vielä avoin. Emma pohtii kuitenkin jatko-opiskelun mahdollisuutta, ja kuten aiemmin totesimmekin, mahdollisuuksia sillä tiellä on monia.
Toivotamme kummallekin antoisia hetkiä työssäoppimisen parissa!
Näkisitkö sinäkin itsesi pitämässä Suomen teollisuuden prosesseja käynnissä? Jos olet vailla ammattia tai uutta suuntaa uralle, hae prosessille!
Tutustu myös Eemin haastatteluun ja työharjoittelukokemuksiin Stora Ensolla!
Teksti: Susanna Peltonen | TEOSI – Teollisuuden osaamistarpeiden ennakointi ja kestävän kasvun edistäminen Imatralla