Haastattelin Aunea, joka kävi ammattikoulun ompelulinjaa 1960-luvulla Joensuussa. Ryhmän koko oli 15 tyttöä ja monet tähtäsivät käsityönopettajiksi. Selkeästi ammattikoulussa oli silloin tyttöjen ja poikien linjat. Opiskelu koostui teoriatunneista ja käytännön käsitöistä. Opettajat olivat alansa tuntevia asiantuntijoita. Tehtiin alkuun mm. harjoitustilkkuja, kauluksia, esiliina, yöpaita, lastenvaatteita ja kaavapiirustuksia. Kaikki tekivät samat työt ja saman värisestä kankaastakin. Töiden arvostelu noudatti ns. Gaussin käyrää. Opiskelijat osallistuivat arviointiin eli työt laitettiin riviin “paremmuusjärjestykseen”. Aune koki tämän arvioinnin epäoikeudenmukaisena, koska aina piti löytyä huonoja arvosanoja, vaikka töiden tasossa ei ollut paljonkaan eroavaisuuksia. Opiskelijoiden välillä oli joskus pieniä erimielisyyksiä, mutta ne sovittiin ja naurettiin päälle. Siihen aikaan piti ottaa lainaa ammattikoulua varten, koska mitään opintorahaa ei ollut olemassa.
Oma kokemukseni (Riitta) 1980-luvulta on koneenpiirtäjälinjalta Imatran ammattikoulusta ja kotiteollisuuskoulusta Joensuusta. Opiskelu jakaantui selkeästi teoriaopintoihin ja käytännön tekemiseen koululla. Teimme paljon käsillä työtä; harjoittelimme metallitöitä ja silloin vielä piirrettiin koneenpiirustuksia tussilla kalvoille. Peren koneenpiirustusoppi tuli tutuksi. Opettajia arvostettiin ja opiskelijaryhmässä oli sellainen hyvä yhdessä tekemisen meininki. Koneenpiirtäjälinjalla teimme mm. hauskan videon metallimiehestä. Opiskelumotivaatio oli korkealla ja opiskelijoiden lähtökohdat olivat melko samanlaisia. Kaikki opiskelivat samaan tahtiin samat asiat. En muista, että olisi ollut kurinpidollisia haasteita ryhmässä, ehkä joskus jotain kevyttä kiusaamista. Opettaja kirjasi asioita paperiseen päiväkirjaan ja ehkä koulutuksen rahoituskuviotkin olivat suhteellisen yksinkertaisia.
Jenna 2000-luku:
Valmistuin parturi-kampaajaksi kaksoistutkinnolla vuonna 2004, silloisesta ”Lamiksesta” eli Lappeenrannan ammattikoulusta, jossa opiskelijoita oli noin 900. Hiusala oli tuolloin nyt jo puretussa PO12:sta rakennuksessa ja opettajanani toimi Helena Liukko. Opiskelut aloitettiin vahvalla teoriapohjalla, etenkin mikrobiologia oli Helenan lemppariaiheita. Sakset taidettiin saada ensi kertaa käsiin vähän ennen joulua ensimmäisen vuoden syksynä. Pitkä teoriajakso alkuun taisi jonkin lannistaakin ja ala vaihtui jo alkumetreillä, näin jälkikäteen ajateltuna vahva teoriaosaaminen on vienyt pitkälle työelämässä ja auttanut monen ongelmatilanteen ratkaisemisessa. Kaksoistutkinto suoritettiin niin, että viimeiset ylioppilaskirjoitukset tuli olla tehtynä viimeisen vuoden syksyllä, rehtori Hannun ehdoton ”määräys” oli, että kevät pyhitetään ammatillisille opinnoille ja opinnäytetyölle. Poissaoloja ei opinnoissa sallittu ja jokainen tunti sairaspoissaoloja lukuun ottamatta korvattiin erinäisin lisäsuorituksin. Työelämäjaksoja oli yksi viikko ensimmäisenä vuonna, neljä viikkoa toisena vuonna ja kahdeksan viimeisenä vuonna, ja näistä ei poikettu kenenkään osalta.
Paljon on muuttunut parissa kymmenessä vuodessa hiusalalla ja hiusalan opetuksessa. Opetusta hiusalalla erityisopettajan ja opettajan roolissa seuranneena sanoisin, että vanhaa tiukkaa poissaolomallia on hieman ikävä, mutta nykyinen opiskelijalähtöisempi malli huomioi opiskelijan jaksamista ja opiskelun mielekkyyttä huomattavasti paremmin. Mikä hienointa, niin nykyiselläkin tyylillä syntyy oikein päteviä hiusalan ammattilaisia. Loppuun täytyy vielä todeta, että onneksi koulutuskenttä muuttuu ja oli jo muuttunut ennen omia ammatillisia opintojani, koska 1940-luvun ammatillisen koulutuksen käsikirjan ”ruumiin koon” kriteereiden mukaan minusta ei olisi koskaan tullut parturi-kampaajaa. Olisi jäänyt silloiseen haaveammattiin pääsy saavuttamatta (kts.kuva).
Opiskelija 2020-luvulta:
"Olen
valmistumassa muutaman kuukauden päästä unelma-ammattiini parturi-kampaajaksi.
Valmistumisvuosi on 2023. Aloitin opinnot jatkuvan haun ryhmässä eli
"aikuisryhmässä". Aloitin opinnot tammikuussa 2022, hieman muista
opiskelijoista poiketen, aloitin suoraan työssäoppimisella 2pv/vk ja yhden
päivän viikosta olin koululla. Elokuussa 2022 aloitin täyspäiväisesti opinnot ja
opinnot ovatkin edenneet erittäin nopeasti ja mukavasti. Oma into ja motivaatio
on auttanut suuresti oppimiseen ja opintojen etenemiseen. Opiskeluun on
sisältynyt paljon työssäoppimista ja myös koulupäiviä.
Opiskelusta
on hienosti saatu räätälöityä itselle sopiva paketti. Lähihoitajakoulutus
pohjalla on ollut hyödyksi niin, että nyt täytynyt opiskella vain ammatilliset
aineet. Työssäoppimispaikastani on luvattu töitä valmistumisen jälkeen, eli
parempaa tilannetta ei voisikaan olla :)"
Pinja
Summanen HikaJ21
Mihin suuntaan jatkossa ollaan menossa ammatillisen koulutuksen suhteen, jää nähtäväksi. Väläytyksiä on, että palattaisiin menneisyyteen, missä opiskeluaika lyhenisi sekä aikuisten ja nuorten koulutukset eriytyisivät ainakin rahoituksen suhteen. On tärkeää, että ammatillisen koulutuksen laatu pidetään korkealla; käden taitoja ja palveluja joka tapauksessa tarvitaan jatkossakin.
Kirjoittajat:
Riitta Moilanen kehitysjohtaja, Sampo
Jenna Tynkkynen koordinoiva erityisopettaja, Sampo
