Uutiset
”Vaikeinta on päästä irti vanhoista kaavoista” – sisustus- ja muotiala uudistuu ajan hengessä
3D-tulostimia ja -kyniä, laserkaiverrin, suurkuvatulostin, tekstiiliprintteri ja digitaalinen kaavoitusjärjestelmä – niistä on Sampon sisustus- ja muotialan uusi oppimisympäristö, DigiLuovaAmo, tehty. Oppimisympäristön digiloikan ovat mahdollistaneet teknologiasta kiinnostuneet ja motivoituneet opettajat.
3D-tulostimia ja -kyniä, laserkaiverrin, suurkuvatulostin, tekstiiliprintteri ja digitaalinen kaavoitusjärjestelmä – niistä on Sampon sisustus- ja muotialan uusi oppimisympäristö, DigiLuovaAmo, tehty. Oppimisympäristön digiloikan ovat mahdollistaneet teknologiasta kiinnostuneet ja motivoituneet opettajat.
”Uuden oppiminen on kivaa ja uudet tekniikat ovat todella innostavia. Olemme osanneet myös perustella, miksi näitä tarvitaan. Se uteliaisuus, että mitä kaikkea tekniikan avulla voi tehdä – se on myös luovuutta, jota tällä alalla tarvitaan”, sanoo tekstiili- ja muotialan opettaja Heli Kaijansinkko.
Opettajien välinen hyvä tiimihenki on hänen mukaansa yksi Sampon sisustus- ja muotialaa eteenpäin vievistä voimista.
”Opettajan työhön liittyy uusien tekniikoiden opettelun lisäksi valtavasti tiedonkeruuta. Laitteiden haltuun ottaminen vaatii myös motivaatiota. Se ei ole ihan pikkujuttu, mutta meillä on onneksi todella toimiva tiimi täällä meidän osastollamme. Jokaisella tiimin jäsenellä on oma vastuualue eli jokainen on napannut oman koneensa haltuun ja jakaa sitä osaamista muille.”
Vastaavaa vertaisoppimisen metodia hyödynnetään myös sisustus- ja muotialan opetuksessa. Se on mielekästä sekä opettajille että opiskelijoille.
”Opiskelijat opettelevat näitä laitteita ja tekniikoita myös pieninä tiimeinä. Monesti he osaavat jo enemmän kuin me opettajat ja mekin voimme oppia heiltä. Kun opiskelijat opettavat toisiaan, se edistää koko ryhmän oppimista. Tiimioppiminen on pedagogisesti nykypäivää.”
Perinteitä nykyaikaisella twistillä
Sampon sisutus- ja muotialalla voi suorittaa tekstiili- ja muotialan perus- sekä ammattitutkinnot, taideteollisuusalan perustutkinnon sekä taideteollisuusalan ammattitutkinnon, jossa voi suuntautua sisustajaksi tai käsityöntekijäksi. Uusi digitaalinen oppimisympäristö palvelee kaikkien eri tutkintojen opiskelijoita.
”Opiskelijat ovat hyvin ennakkoluulottomia – heillä ei ole isoa kynnystä käyttää koneita. Päinvastoin, he ovat olleet innoissaan uusista laitteista. Esimerkiksi tekstiiliprintteri tuntuu pyörivän koko ajan. Myös laserkaiverrin ja 3D-tulostin herättäneet erittäin paljon kiinnostusta”, sanoo taideteollisuusalan opettaja Tuija Hietanen.
Sisustus- ja muotialan opetus on kokenut muodonmuutoksen paitsi tekniikan osalta, myös sisällöltään: aiemmin opetuksessa on keskitytty vahvasti tuotteiden valmistamiseen, kun nykyään painotetaan enemmän tuotteistamista. Taideteollisuusalan opettaja Maija Matikainen pitää tärkeänä, että opiskelija osaa ajatella valmistamaansa tuotetta kokonaisuutena, jossa huomioidaan myös esimerkiksi asiakkaan tarpeet.
”Meidän opettajien tiimissä on todella vahvaa tuotteistamisosaamista. Se näkyy ja vaikuttaa erityisesti käsityöntekijöiden sekä sisustuspuolen opetuksessa. Tuotteistamisen osaaminen on kirjattu myös uuteen opetussuunnitelmaan.”
Vielä kymmenen vuotta sitten sisustus- ja muotialan opintoihin kuului paljon perinteisiä käsityötaitoja ja -menetelmiä. Ne ovat edelleen mukana opetuksessa, mutta nykyaikaisella twistillä.
”Muutos on ollut aika suuri, sillä silloin esimerkiksi kudottiin vielä kangaspuilla ja opetettiin muitakin hyvin perinteikkäitä menetelmiä. Nyt opettelemme samoja taitoja eri näkökulmasta. Myös opetustilat ovat ajan saatossa muuttuneet ja nykyään tiloja käytetään aiempaa tehokkaammin”, Kaijansinkko sanoo.
Kestävä kehitys huomioidaan kautta linjan
Sisustus- ja muotialalla panostetaan aiempaa vahvemmin myös kestävän kehityksen edistämiseen ja elinkaariajatteluun. Uusi teknologia vähentää esimerkiksi tekstiilihukkaa ja tuo uusia mahdollisuuksia kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen.
”Kestävä kehitys on meillä iso agenda. Digitaalinen oppimisympäristö hyvällä tavalla pakottaa ottamaan kestävän kehityksen huomioon kautta linjan. Esimerkiksi pyrimme suosimaan vesiliukoisia värejä ja kierrätettyjä materiaaleja pystymme vaikkapa laserkaivertimen avulla muokkaamaan todella monipuolisesti”, sanoo Matikainen.
Oppimisympäristö täydentyy lähitulevaisuudessa vielä muutamilla lisämausteilla: mikroskoopilla sekä brodeerauskoneella. Lisäksi oppimisympäristö avataan laitteineen yleisön käyttöön.
”Pyrimme tuomaan elinkaariajattelun mukaan kaikkeen tekemiseen ja se vaatii sen, että tunnemme käytettävät materiaalit todella hyvin. Kierrätysmateriaaleista ei aina löydy tarvittavaa tuotetietoa, joten mikroskoopin avulla voimme edistää tekstiilikuidun tunnistamista. Se on meille todella tärkeä laite. Brodeerauskone puolestaan tekee käytettyjen tekstiilien muokkaamisen entistä kiinnostavammaksi”, Kaijansinkko sanoo ja jatkaa:
”Oppimisympäristön avaaminen taas tuo opetukseen mukaan asiakaspalveluaspektin: kuka tahansa pääsee kerran viikossa työskentelemään laitteilla ohjatusti. Se tulee vaikuttamaan koko osastomme toimintaan – meillä tehdyt tuotteet pääsevät aiempaa paremmin näkyväksi.”
Uuden oppiminen vaatii rohkeutta luopua vanhasta
Oppimisympäristön uudistaminen on vaatinut opettajilta rohkeutta luopua vanhasta sekä oman ammatti-identiteetin uudelleen luomista.
”On rikasta ja hienoa, että meillä on ollut mahdollisuus viedä sitä omaa ammattitaitoa eteenpäin. Usein vaikeinta on päästä irti vanhoista kaavoista”, Matikainen sanoo.
Myös opiskelijoiden toiveita oppimisympäristön suhteen on kuunneltu. Uuden teknologian hallitseminen on niin ikään opiskelijoille tärkeä ammattiylpeyden rakennuspalikka.
”Opiskelijoilta on tullut ideoita ja toiveita, että olisipa tällaista – ja nyt meillä on! Laiteosaaminen lisää opiskelijoiden itsevarmuutta sekä luottamusta omaan oppimiskykyyn. Samalla ammatti-identiteetti kehittyy tämän päivän toimintaympäristöä vastaavaksi. Heille ja meille tulee olo, että teemme nykypäivää, emmekä mennyttä aikaa”, kuvailee Kaijansinkko.
Kirjoittaja: Satu Tähkä
Kuvat: Satu Tähkä