Tiimioppiminen Etelä-Karjalassa: Case Joutsenon koulu

Tärkeitä työelämätaitoja opiskellaan tiimioppimisen keinoin jo useissa kouluissa. Juttusarjaan on haastateltu eteläkarjalaisia oppilaita ja opettajia eri koulutusasteilta alueen oppilaitoksista, joissa tiimioppiminen on osa arkea.

—  Kun tämä tuntuu jo näin helpolle koulussa, niin olisi hyvä, että se jatkuisi myös tulevissa opinnoissa, tuumaa Neea Sairanen, Joutsenon koulun 9A-luokalta.

Keskustelun aiheena on tiimioppiminen ja Neea sekä samalla luokalla oleva Irene Takalo kertovat miten tiimioppiminen näkyy heidän arjessaan.

Neean ja Irenen luokalle tiiminä toimiminen on jo tuttua. Luokka 9A on teknoluokka, ensimmäinen laatuaan, joka valmistuu tänä keväänä Joutsenon koulusta. Ryhmä on muodostettu jo seitsemännellä luokalla ja yhdessä oppimista on harjoiteltu siitä asti. Teknoluokka on osa useamman vuoden rupeamaa, jossa tiimioppimisen malleja on viety käytäntöön Joutsenossa.

—  Tälle luokalle haetaan ja haettaessa tiedetään jo etukäteen, että siellä on enemmän käsitöitä, keskitytään muun muassa elektroniikkaa ja robotiikkaan. Teknoluokalle hakeutuvat tietävät myös sen, että keskiössä on yhdessä oppimisen ja yhdessä tekemisen polku, kertoo erityisopettaja Satu Harjunen.

Teknoryhmiä on 7.-, 8.- ja 9.-luokilla. Lähtöajatuksena on ollut, että teknoluokilla olisi sekä kevyemmän tason tiimitoimintaa tehtävien muodossa että mahdollisuuksien mukaan myös pidempinä projekteina.

—  Se on teknoluokkien erityinen pohjavire, toinen on nimenomaan värkkäily ja monialainen lähestyminen. Oppilaat tutustuvat koneälyyn ja sen takia korostetaan sitä, mihin koneet eivät pysty eli ihmisten välisiin tunteisiin ja vuorovaikutustaitoihin.

Tiimioppiminen kulkee käsi kädessä perinteisen opetuksen mukana ja eri oppiaineissa tiimejä hyödynnetään eri tavoin.

—  Tiimejä käytetään sellaisissa oppiaineissa, missä se oikeasti on järkevää, kertoo 9A-teknoluokan Irene Takalo.

—  Esimerkiksi yhteiskuntaopissa, äikässä, joskus liikuntatunnilla, mutta enemmän lukuaineiden puolella, komppaa Neea Sairanen.

Käytännössä tekeminen voi olla monenlaista. Esimerkiksi dialogirinkiä hyödynnetään yhdessä oppimiseen, sitä kautta pienissä tiimeissä saadut opit jaetaan keskustelun avulla koko luokan kesken.

Teknoluokkien erityispiirteenä on myös jakautuminen pysyvämpiin pientiimeihin 8. tai 9. -luokalla. Luokasta valitaan samalla tiimikapteenit – Irene ja Neea ovat molemmat toimineet ysiluokalla ollessaan tiimikapteeneina. Tiimikapteenius tuo tullessaan vastuuta koko tiimin toiminnasta. Kapteenit muun muassa ottavat vastaan tehtävien ohjeet opettajilta ja pitävät huolen tiimiläisten työnjaosta sekä aikataulutuksesta projektin aikana. Oppia on tullut paljon.

—  Tässä on paremmin oppinut tuntemaan luokkalaisia ja sitä, että miten tiimin saa kuuntelemaan ja tekemään tehtävät, miten eri ryhmät toimii ja miten aikataulussa pystyisi pysymään paremmin, Irene kertoo.

Tiimikavereiden vahvuuksia opitaan hyödyntämään ja kapteeneiden tehtävään kuuluu myös toisten toiveiden kuuntelemista ja kompromissien tekemistä.

—  Jotkut voivat olla esimerkiksi hyviä kirjoittamaan, sitten on niitä, jotka etsii tietoa. Jos on sellaista, että ei haluta kaikkea tehdä ryhmässä, voidaan päättää, että tekee jonkun tietyn osan tehtävästä itsenäisesti. Osa taas haluaa tehdä askel kerrallaan yhdessä, Neea selventää.

Jos ryhmissä törmätään erimielisyyksiin tai tiimihenki ei toimi, niin ongelmia ratkotaan yhdessä. Molemmat tiimikapteenit vakuuttavat, että tällaiset harvoin eteen tulevat tilanteet ovat ratkenneet helposti.

Neea Sairanen ja Irene Takalo Joutsenon koulun 9A -luokalta ovat toimineet tiimikapteeneina.

Teknoluokat eivät ole Joutsenon koulussa ainoita ryhmiä, joissa on päästy kokeilemaan tiimioppimisen metodeja arjessa. 9E-luokan Anni Piirainen ja Lassi Lahtinen ovat myös tehneet eri aineiden tunneilla töitä pientiimeissä. Joskus ryhmät saa valita itse, joskus opettaja jakaa luokan tiimeihin.

—  Yleensä aloitetaan pienemmissä tiimeissä ja sitten keskustellaan dialogiringissä, kuvailee Lassi.

—  Dialogi voi aluksi tuntua oudolle, mutta siitä saa kuitenkin hyvin keskustelua aikaiseksi ja käsitystä muidenkin näkemyksistä, kertoo Anni.

Molemmat ovat sitä mieltä, että vaihtelu virkistää. Joskus on mukava tehdä porukassa töitä eikä tarvitse puurtaa yksin. Samaa sanovat myös teknoluokan Irene ja Neea, erilaiset oppimistavat pitävät mielen virkeänä.

—  On kyllä kivaa, että välillä ollaan tiimeissä, että ei tarvitse yksin tehdä, sanoo Irene.

—  Tulee vähän vaihtelua tavalliseen kouluviikkoon, voisi muuten käydä vähän tylsäksi, hymyilee Neea.

Joutsenon koulun 9E-luokan oppilaille Anni Piiraiselle ja Lassi Lahtiselle dialogitaidot ovat tulleet tutuiksi.

Idea tiimioppimiseen nojaavasta toiminnasta Joutsenon koulussa lähti erään opettajan kiinnostuksesta tiimioppimista kohtaan. Opettajien tiimi muodostui aiheesta kiinnostuneista ja kasaan saatiin monialaisesti eri aineiden opettajia. Opettajatiimi kokoontuu säännöllisesti ja yhdessä tekeminen on läsnä myös opettajien keskuudessa.

—  Seuraavaksi kuitenkin pidetään taukoa, kun ollaan tämä kolme vuotta kaikilla luokka-asteilla saatu käytyä läpi, koska nyt on aika reflektoida ja miettiä tulevaa, ottaa opiksemme tästä kaikesta, kertoo erityisopettaja Satu Harjunen.

Teknoluokat ovat Joutsenon koulun lippulaivaluokkia tiimioppimisen suhteen, näillä oppilailla malli on viety pisimmälle. Tällä hetkellä 8. -luokkalaisten teknoryhmä alkaa olla siinä vaiheessa, että muodostetaan pidempiaikaisia tiimejä, jolloin myös tiimikapteenit valitaan. Joustavassa toimintatavassa mennään oppilasjoukon ehdoilla, seurataan milloin alkaa löytyä ihmisiä, jotka olisivat valmiita ottamaan vastaan tiimikapteenin tehtäviä.

—  Olen verrannut tiimeihin jakautumista ja tiimikapteeniutta jalkapallopeliin, joukkueen kapteeni juoksee pelissä mukana, mutta lisäksi hänellä on tiettyjä ominaisuuksia ja tehtäviä, Satu Harjunen kuvailee.

Joskus opettajatkin hämmästyvät siitä, miten hienosti oppilaat ottavat haltuun tiimioppimisen mallia. Satu Harjunen yllättyi, miten nykyiset tiimikapteenit osasivat tunnistaa kavereidensa eri ominaisuuksia.

—  Tässä huomaa, kuinka kapea-alaisesti me aikuiset lopulta tunnemme oppilaita, vaikka ollaan päivittäin tekemisissä. Tiimikapteenit osasivat hyvin kertoa, millaisia vahvuuksia kavereilla on ja heille tuntui olevan heti tosi kirkasta, että miten tästä saadaan toimiva. Silloin mietin, että tässä oltava taustalla se, että heidät on laitettu tekemään yhdessä töitä – jos tekee hiljaa itsekseen niin ei siinä huomaa toisten ominaisuuksia, Harjunen kertoo.

—  Kun on tehnyt tätä työtä pitkään, entistä enemmän olen sitä mieltä, että ainut mikä täällä on oikeastaan merkityksellistä, on se, että järjestetään tilaisuuksia oppia yhdessä. Varsinkin kun on näiden ysiluokkalaisten kanssa tekemisissä, niin koen tämän kunniatehtäväksi, että he saisivat meiltä niitä valmiuksia jatko-opintoja varten.

Myös teknoluokan tiimikapteeneiden puheissa heijastuu oppi siitä, miten tärkeitä taitoja tiimityö ja yhdessä oppiminen ovat sekä nykyhetkessä että tulevaisuudessa.

—  Jos tiimissä oppiminen tulee eteen ensimmäistä kertaa, sitä ei tarvitse pelätä, siihen tottuu nopeasti. Seiskaluokalla aloitettiin ja nyt se on meille jo ihan normihommaa. Jotkut ei välttämättä tykkää, mutta tulevaisuuden kannalta kannattaa kokeilla, Neea Sairanen toteaa.

—  Tulevaisuudessa voisin kuvitella, että tulee hyödynnettyä molempia tapoja oppia, tiimioppimista ja perinteisempää tapaa, mutta olisi kyllä kivaa, jos työelämässä voisi olla sosiaalisesti muiden kanssa tekemisissä, hän pohtii.

Palaa otsikoihin